Kuka olen?

Olen lukutoukka, äiti, vaimo, arkinen ahertaja ja nykyään myös juoksija. Edelleenkin herään aika ajoin ihmettelemään sitä, että sohvan ja hyvän kirjan sijaan valitsen ennemmin lenkkeilyn tai kuntosalitreenin: tapani viettää vapaa-aikaa on muuttunut melkoisesti viimeisen vuoden aikana.

Kaikki alkoi heräämisestä syksyllä 2014. Olin hoitovapaalla perheen pienimmäisen kanssa ja totesin, että päivittäiset vaunulenkit eivät enää riittäneet vaan kaipasin kunnonkohotusta ja tehokasta treeniä. Hakeuduin kuntosali Sats Elixian jäseneksi - yhtenä tärkeänä valintakriteerinä oli lapsiparkki, jonne saatoin pienokaisen joskus jättää treenin ajaksi - ja aloitin uuden, liikunnallisemman elämän.

Varsinainen sysäys eteenpäin tapahtui keväällä 2015, kun hakeuduin ensin personal trainerin oppiin ja päätin jossain vaiheessa toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: alan juosta. Olin haaveillut lenkkeilystä jo vuosia, joskus olin harrastusta hieman viritellytkin, mutta aina jossain vaiheessa tuli pysähdys. Nyt, ehkä viisastuneena, ymmärrän, mistä pysähdykset johtuivat. Minulla ei ollut hajuakaan, miten edetä viisaasti ja maltillisesti, eikä minulla myöskään ollut selkeää tavoitetta, mihin pyrkiä. Juoksentelin tasaiseen tahtiin ja totesin, että tylsää on, eikä aikaakaan, kun sohva houkutteli lenkkipolkua enemmän. Keväällä 2015 toimin toisin: personal trainerin kanssa asetimme minulle juoksutavoitteen ja Niina teki minulle juoksuohjelman, jota lähdin innolla ja tunnollisesti toteuttamaan.

Tavoitteen toteutumisen aika oli syyskuussa 2015, kun osallistuin elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan. Juoksin kymmenen kilometriä tavoitteenani taivaltaa matka tunnissa. Muutamia sekunteja jäi hampaankoloon aikatavoitteen osalta, mutta paljon opin. Ensinnäkin tein tyypillisen ensikertalaisen virheen, kun aloitin liian kovaa. En myöskään ollut aivan kunnossa optimaaliseen suoritukseen, sillä niska-hartiaseudun jumi teki etenemisestä loppua kohden koko ajan tukalampaa. Mutta mikä tärkeintä: Juoksutapahtuma sai minut tuntemaan, että olen juoksija, joka voi onnistua ja päästä tavoitteisiinsa!

Ennen juoksutapahtumaa pelkäsin, että en päämääräni saavutettuani jaksa enää aktiivisesti lenkkeillä, mutta kävikin päinvastoin. Innostuin entistä enemmän juoksemisesta ja ymmärsin, että tarvitsen välietappeja ja päämääriä pitääkseni harrastustani yllä.

Tässä siis ollaan: Nyt juoksen kolme, neljä kertaa viikossa ja nautin ulkona liikkumisesta aivan uudella tavalla. Vuosi sitten en olisi uskonut, että vesisadekaan ei estä lenkkeilyäni vaan vetelen hilpeänä tamineita päälle, vaikka ulkona syksy näyttää "parhaita" puoliaan. Olen huomannut, että liikunnan lisääntymisen myötä jaksan paremmin, olen tyytyväisempi ja rauhallisempi ja koen oloni huomattavasti paremmaksi. Kun aloitin, tuntui älyttömältä, että voisin joskus juosta kymmenen kilometriä pysähtymättä välillä. Nyt se onnistuu eikä tunnu ajatuksena ollenkaan hullulta. Haaveilen uusista juoksutapahtumista, kymmenen kilometrin hampaankolosekuntien pois puristamisesta ja puolimaratonista. Oho, nyt se tuli sanottua ääneen. Kohti puolikasta siis!

Kommentit