HCR 2017

HCR-muistoja.
Tämän vuoden ja koko juoksutaipaleeni merkittävä tapahtuma on nyt takana. Helsinki City Run vuosimallia 2017 juostiin lauantaina kauniissa auringonpaisteessa ja oivallisessa kevätsäässä. Minun kohdallani juoksu ei sujunut aivan toiveiden mukaisesti mutta tavoitteeni täyttyi, kun pääsin maaliin.

Viimeiset päivät ennen h-hetkeä sisälsivät muutamia jännitysmomentteja: yksi sairas lapsi, muutama rikkonainen yö, selkäjumi, yksi peltikolari - vähempikin olisi riittänyt. Onneksi en kuitenkaan saanut flunssaa, vaikka lapsi yski päin kasvoja monta päivää.

Mutta sitten itse tapahtumaan. Lähdössä jännitti hurjasti ja syke oli jo seisoskellessa korkealla. Korkealla oli intokin! Tuntui hienolta olla mukana isossa juoksutapahtumassa ja päästä pian juoksemaan.

Ensimmäiset viisi kilometriä taittuivat kevyesti ja mukavasti. Vauhti pysyi maltillisena: keskivauhti oli 6:03. 

Lähtötunnelmia.
Suurin piirtein viiden kilometrin kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, missä hörppäsin urheilujuomaa. Virhe 1. Noin kuuden kilometrin jälkeen olo alkoi käydä hieman voimattomaksi, joten otin geeliä. Virhe 2. Kympin kohdalla otin lisää urheilujuomaa, koska olo oli aika ikävä. Virhe 3. Kymmenen kilometrin väliaika oli 59:44, eli minulle varsin kelvollinen, mutta sitten alkoivat vaikeudet.

Todennäköisesti urheilujuoma ei sopinut vatsalleni, sillä oloni kävi todella huonoksi. Vatsa turposi palloksi ja kivisti, lisäksi minua kuvotti koko ajan. Välillä paleli niin, että iho oli kananlihalla auringonpaisteesta huolimatta. Tuntui, että jalat olisivat kyllä liikkuneet, mutta vatsaan sattui niin, että vähän väliä oli pakko kävellä. Kilometriajat painuivat seiskan kieppeille niin, että 15 kilometrin väliaika oli 1:34 ja kahdenkympin väliaika 2:09. Maaliin saavuin lopulta ajassa 2:15.

Kehumista ei ajassa ole, mutta saavutin tavoitteeni, kun pääsin maaliin. Heti juoksun jälkeen harmitti, sillä toisen puolikkaan ajan matkanteko oli todella vaikeaa. En voinut olla miettimättä, paljonko mukavampaa juokseminen olisi ollut ja kuinka parempi aikani olisi ollut, jollen olisi kärsinyt vatsavaivoista. Harmi haihtui kuitenkin melko pian, kun muistutin itseäni, että juoksin Helsingissä elämäni pisimmän lenkin ja pääsin perille vastuksista huolimatta.


Lopulta HCR-reissussa on paljon enemmän positiivista kuin negatiivista. Pidin reitistä, tapahtuma oli hyvin järjestetty, sää oli oivallinen ja opin taas kerran paljon uutta. Siitä, että juoksu ei sujunut, voin syyttää vain itseäni. Moneen kertaan olen lukenut neuvon, että tapahtumien urheilujuomat voivat tehdä olon huonoksi, jos ei niihin ole tottunut. Minä viittasin neuvolle kintaalla ja ajattelin, että teräsvatsoineni kestän mitä vain. En kestänyt, mutta nytpähän tiedän sitten senkin. Iloinen olen siitä, että en luovuttanut, vaikka olo oli ajoittain kohtuullisen karmea.

Into juoksemiseen ei Helsingissä kadonnut, päinvastoin. Ensi vuoden HCR on jo merkitty kalenteriin!

Kommentit

  1. Onnea ekasta puolikkaasta! Jos ensimmäinen juoksu menisi ihan putkeen, niin sittenhän olisi vaikeampi parantaa siitä, joten positiivisen kautta vaan eteenpäin. :)

    Mulle ei urheilujuoma sovi ollenkaan, siksi kisoissa luotankin geelit + vesi yhdistelmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne! Sitä mietinkin, että tästä pitäisi kyllä pystyä tulevaisuudessa parantamaan. Sitä odotellessa siis! :)
      En tiedä, aiheuttiko geeli minulle lopulta lainkaan ongelmia vai oliko vika vain urheilujuomassa. Jatkossa yritän testata juomia etukäteen tai jätän ne kokonaan rauhaan.

      Poista
  2. Onnea! Hienosti vedetty loppuun saakka vastoinkäymisistä huolimatta! Kasvattaa kisaintoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Salla! Into tosiaan tuntuu vain kasvavan! :)

      Poista
  3. Onnea hienosta juoksusta!!! Ylläreitä sattuu ja niistä oppii.

    Minulla on ollut paljonkin vatsaongelmia. Teen ennen kisoja muutaman totuttelulenkin, jolla testailen tankkausta. Kannan omat geelit ja glukoosipastillit mukana ja otan juomapisteiltä vain vettä. Ennen toimivien kuvioiden löytymistä oli pari todella vaikeaa kisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raita! Jotain on taas opittu, ja hyvä niin.
      Pitäisikin varmaan tehdä kotioloissa totuttelulenkkejä, sellaisia en ole koskaan harrastanut. Lopputulos on sitten tuollainen... :)

      Poista
  4. Onnittelut ekasta puolikkaasta :) Vaikeuksien kautta voittoon ja siitä taas eteenpäin!

    VastaaPoista
  5. Onnea ekasta puolikkaasta, sekä tietysti omasta uudesta ennätyksestä! Personal Best =) Siitä on sitten hyvä vaan parantaa.. =) Minulla on kokemus siitä, että juoksee ekan puolikkaan niin hyvin, ettei juuri koskaan pysty sitä parantamaan. Mieluummin olisi sellainen aika, jota pystyisin parantamaan. Nyt vaan uutta puolikasta putkeen.. =) Onnea vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, Marika! Uskon, että tuota aikaa pystyn kyllä parantamaan. Sen verran jäikin hampaankoloon, että uutta mahdollisuutta juosta puolikas olen jo etsiskellyt. :)

      Poista
  6. Onnittelut puolimaratoonarille, aikakin on ensikertalaiselle mahtava! :) Itselläkin taisi olla ekalla puolikkaalla juuri tuo sama. Puolimaratonin juokseminen läpi on jo huikea saavutus, joten onnea siitä :) Mukavaa juoksukesää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Olen tässä taipunut ajattelemaan niin, että hyvä saavutus on jo se, että jaksoin maaliin saakka. Nyt jäi vielä parannettavaa ja erityisesti intoa päästä uudestaan puolikkaalle testaamaan omaa vauhtia. :)
      Kiitos samoin!

      Poista

Lähetä kommentti